31.1.2010

Sohva on kodin sydän

Kuten jo aiemmin mainitsin, sisustusmakuni on vahvasti 50- ja 60-luvuilta. Muutettuani V:n luokse asumaan liikkumatilani laajeni vihdoin kahteen huoneeseen, joten oli aika hankkia sohva. V:n vanha sohva oli aivan hirveän värinen ja muotoinen, en keksi siitä mitään hyvää sanottavaa.  Alla kuvatodiste, jossa taustalla vilahtaa mukanani tullut nojatuoli, jonka olin aiemmin ostanut Kalliosta pienestä antiikkikaupasta 30 eurolla. Pienenä puolustuksena V:n vanhalle sohvalle on sanottava, että a) se ei ollut alunperin V:n ja b) siinä oli päällä beige päällinen, joka neutralisoi edes tuon hirveän värin.



Tavoitteena oli siis löytää kiva vuodesohva, sillä majoitan mielelläni yövieraita, ja Pätkä yöpyy meillä ainakin kerran viikossa. Toiveena oli myös, että sohva sopisi nojatuoliini. No, pitkän etsimisen jälkeen ainoa vuodesohva, joka miellytti meitä molempia oli Artekin 550. Valitettavasti 3400e ei "ihan" mahtunut budjettiimme, joten yritin totutella ajatukseen askeettisesta olohuoneesta. Sitten eksyin huuto.nettiin, ja silmiini osui aivan ihana vanha sohva 27 eurolla. Sen punainen verhoilu oli kulunut puhki, mutta kuvasta näki, että sohvaa oli rakastettu ja se oli melkein samaa sarjaa nojatuolini kanssa. Olin ainoa huutaja ja noudimme sohvan kotiin muutaman päivän päästä Espoosta.



Sitten alkoi verhoiluttajien kilpailutus. Päädyimme muutaman sadan metrin päässä asuvaan mukavaan verhoilijaan, joka rakastui sohvaan ja teki sen alle viikossa valmiiksi. Kankaaksi valitsimme tuollaisen vähän huopamaisen verhoilukankaan, joka sopii mielestäni mainiosti punaisen nojatuolin kaveriksi. Hintaa kankaalle ja pehmusteille tuli 600e ja työlle 600e, eli uniikki ja laadukas sohva ei mielestäni ollut kohtuuttoman kallis, ainakaan vuodesohvaksi. Lisäksi sohva oli ekologinen valinta ja tuli samalla tuettua kotimaista käsityötä. Sohvan puuosat ovat iskemättömät, ja istuinosan alle saa talteen tyynyt ja peiton! Istuinosan saa siis nostettua pois, sen alla on jalat, ja selkänoja taittuu sohvan päälle: lopputuloksena 110cm leveä sänky. Todellinen tilaihme ja vielä neljä istumapaikkaa. Tämän saman "nyt vain ysiysi" -myyntipuheen ovat kuulleet kaikki tutut ja tuntemattomat, yleensä esittelen vielä sohvan kuvaa kännykästäni. Todellinen dream come true siis ja mukava istua/maata!

30.1.2010

Ihanan muhkea focaccia

Olen jo pitkään halunnut leipoa focacciaa. Olen todennut monet Olivia-lehden reseptit hyviksi ja niinpä päätinkin kokeilla juuri tätä.

Tein leivän lasivuokaan, joten siitä tuli paksumpi kuin lehden kuvan tuotoksesta. Lopulta focaccian teko oli yllättävän helppoa, mutta jauhon määrässä kannattaa kuitenkin olla tarkka. Vaivasin taikinaa käsi krampissa ja selkeästi uurastus kannatti - lopputulos oli ihanan öljyinen ja ilmava! Sormisuola kruunasi leivän.

Tätähän voi tarjota hyvin pastan tai salaatin rinnalla, se on kyllä ruokaisaa suolaista tarjottavaa juhlissakin. Kesällä tämän voisi puolittaa ja täyttää esimerkiksi kasviksilla, parmankinkulla ja vaikka mozzarellalla piknikkiä varten! Miksei muutenkin! 



Focaccia
4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Vuokaan

4 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
tuoretta timjamia ja rosmariinia

noin 10–15 kivetötöntä kalamataoliivia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (+37 astetta). Liota joukkoon hiiva, suola ja sokeri.
Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella 10–15 minuuttia. Taikina saa jäädä melko löysäksi, ”käsiin tarttuvaksi”.
Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.

Voitele 20 x 30 sentin kokoinen reunallinen uunivuoka oliiviöljyllä. Jätä puolet öljystä leivän voitelemiseen. Levitä taikina vuokaan tasaisesti. Sivele leipä lopulla oliiviöljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia.
Ripottele leivän pinnalle tuoreita timjamin ja rosmariinin lehtiä ja sormisuolaa. Painele oliivit taikinaan.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea.


PS. Toivottavasti saadaan pian nämä huonot kuvat pois ja kaikissa postauksissa on hyvät kuvat. Osa kokkailuista on tehty ennen hienoa digijärkkäriä (jota emme osaa vielä oikein käyttää). Myös uutta ulkoasua on luvassa, jotta blogin taso mielyttäisi jos ei teidän, niin ainakin omaa silmää.

29.1.2010

Pacman!

Pitkän poikaystävä keksi tämän idean ja toteutin sen! Neuloin lapaset Pitkälle ja minulle, tein myös tossut työkaverilleni.

Loin yhteensä 48 silmukkaa ja käytin 3½:n sukkapuikkoja. Novita ei enää valmista tätä sävyä sinistä, vihreää ja violettia, mutta muutkin värit käyvät ihan maun mukaan. Lankakorissani oli näitä sävyjä ja olen tykästynyt kirkkaisiin väreihin! Ompelin silmät örkeille ja Pacmanille jälkikäteen. Joustin on 2o 2n -joustinta, mutta näistähän voi tehdä, millaiset haluaa. Peukalo on neulottu peukalolangan avulla - olen jotenkin jumiutunut siihen, enkä peukalokiilaan.


Varma yllätys arcade-pelien faneille! Nostalgiaa!


28.1.2010

Palsternakka

Palsternakka on ehdottomasti aliarvostettu kasvis. Meillä on onneksi syöty tätä kotona niin kauan kuin muistan, yleensä lisukkeena. Isä paistoi sitä usein pekonin ja sipulin kanssa, ja se loppui alta aikayksikön. Kun poikaystäväni V oli ensimmäistä kertaa syömässä vanhemmillani, ja isä kysyi haluaisitko jotain lisää, V pyysi palsternakkaa. Isä joutui nieleskelemään eioota ja tarjoamaan pelkkää perunaa, ja ensi kerralla hän olikin valmistanut palsternakkaa monta pannullista, ettei se varmasti lopu kesken.

Tässä kuvassa nuo edessä olevat vaaleat kuutiot ovat palsternakkaa!


Kävin täällä stalkkaamassa palsternakan speksejä, ja tiesittekö, että se on porkkanan sukulainen? "Palsternakka sopii kaikkeen mihin porkkanakin. Se antaa täyteläistä, makean pyöreää, aromaattisen mausteista makua erilaisiin patoihin, keittoihin, kasvispihveihin ja suolaisiin piirakoihin. Talvikautena palsternakkaa kannattaa keittää ja soseuttaa. Sose on hyvä lisäke sellaisenaan tai perunasoseen joukossa. Kasvis- tai kanalientä lisäämällä palsternakkasoseesta saa hienoaromisen keiton." Mm, todellakin, on nimittäin tullut  tehtyä sitä keittoa ja se on todella tuhtia tavaraa.

Tuolta sivulta bongasin myös helpon ohjeen tehdä palsternakat uunissa. Yleensä paistan ne pannulla tai teen uunissa isomman erän eri juureksia kerrallaan, mutta käyhän se näinkin. Haastan mielelläni kaikki maistamaan ja kokeilemaan palsternakkaa, jos se on jäänyt joltain tekemättä.


  
Uunipalsternakat
yksi pötkö palsternakkaa

Paahda neljään osaan pitkittäin leikatut, kuoritut palsternakat uunissa.
Pyöräytä lohkot ensin öljytilkassa ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Paahda 200 asteessa 15 minuuttia.

Kuten kuvasta näkyy, itse puolitin sen ja paahdoin sitten 25min. Palsternakkojakin on eri kokoisia, joten kannattaa kokeilla milloin ne ovat mukavasti pehmenneet, silloin ne ovat myöskin valmiita.

Ja pahoittelut huonoista kuvista. Virallisella blogikuvaajalla oli jotain muuta tekemistä. Alemmassa kuvassa ei ole karvaa lautasella/oikeassa yläkulmassa, vaan linssissä oli tahroja, buu.

27.1.2010

Herkkupatongit

- Mul on nälkä.
- Niin mullakin.
- Olis kiva syödä jotain hyvää.
- No mitäs tekis mieli?
- No jotain kivaa ja nopeeta, mä en jaksais tehdä ruokaa.
- Emmäkää.

Jotenkin näin syntyi tämä vaatimattomasti nimetty herkkupatonki. Oltiin popsittu ikuisuus tomaatti-mozzarellapatonkeja ja ne tulivat jo melkein kirjaimellisesti korvista ulos. Tässä patongissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se on silti aivan mahtava. Salaisuus lienee cheddarissa (menee samaan sarjaan pekonin kanssa, sopii mihin vain ja koska vain) sekä patongin lämmössä, joka sulattaa cheddarin. Ole siis nopea, jotta saat itsellesi notkean juuston.

Tästä saa myös hyvän herkun tarjoilupöytään, kun leikkaa leivät kuvan mukaisesti osiin ja iskee tikut leivän läpi. Helppo toteuttaa myös isolle porukalle. Sitä paitsi, kaikki missä on tikku tai sateenvarjo on ihanaa. Kasvissyöjän kannattaa jättää kinkku ohjeesta. Paprika voisi olla kiva lisä, mutta itse en syö sitä ollenkaan, joten sori, mitään täytettyjä paprikoita ei tässä blogissa nähdä. Pätkä, eihän?


Herkkupatongit (kahdelle, jos ateriana)
kaksi esipaistettua patonkia
4 kpl cheddarjuustoa (tässä viitataan nyt niihin aamupalajuuston tyylisiin cheddarviipaleisiin)
kinkkua
tomaattia
punasipulia (vaikka renkaina)
salaattia
pippuria

Leikaa patongit valmiiksi keskeltä halki ja paista uunissa ohjeen mukaan. Leikkaa aineet leipien paistuessa sopiviksi. Kun leivät tulevat uunista, sipaise pohjapalojen päälle halutessasi vähän voita, sitten iske nopeasti juustot päälle. Hyvä tapa on leikata juustosiivut kulmasta kulmaan kolmioiksi, jolloin niillä saa peitettyä koko leipäpuolen pinta-alan. Yhteen puoliskoon menee siis kaksi cheddarpalaa. Laita päälle kinkku, tomaatti, punasipuli, pippuri, salaatti sekä leivän kansipala. Leikkaa kahteen tai ihan miten moneen osaan tahansa. Tadaa, nauti! Addiktoivaa.

26.1.2010

Decoupage-lakalla voi tehdä ihmeitä

En loppupeleissä ole mikään hirveän lahjakas askartelija, ja avainsanana onkin helppous. En kestä useita työvaiheita, vaan haluan nähdä työni tulokset heti. Siksi Decoupage-lakan kanssa vääntäminen sopii minulle mainiosti. Sisustusmakuni on vahvasti 50- ja 60-luvuilta, ja pari vuotta sitten poikaystäväni luo muutettuani kaipasin asuntoon enemmän sitä "retroa" tunnelmaa, mutta tuoreella tavalla. (Olen oikeasti todella allerginen tuolle retro-sanalle, tiedättehän ne huuto.netin myyjät, jotka kauppaavat vanhoja kulahtaneita K-Kengän halpislenkkareita retrona! AAAARG!)



Aikani pohdittuani kävin ostamassa divarista pinon Kotiliesiä. Kyllä, tiedän, että niitä saisi halvemmalla varmaan mistä tahansa muualta. Ja olenkin saanut niitä kaverini mökiltä myöhemmin lahjoituksena, mutta kun kaikki on aina pakko saada heti, maksoin divarissa viidestä vanhasta Kotiliedestä 20e. Hankkikaa siis omanne muualta tai käyttäkää servettejä. Tai vaikka vanhaa Hesaria, kiiltokuvia... ihan mitä vaan! No, kuitenkin. Leikkasin Kotiliesistä irti kaikki omaa silmää miellyttävät kuvat (mattoveitsi + leikkuualusta nopeuttavat työtä huomattavasti), ostin taulupohjia (saa esim. Akateemisesta, Claes Ohlssonista, taideliikkeistä...) ja varasin kalenteriin muutaman tunnin aikaa. Ison pullon Decoupage-lakkaa ja hyvän siveltimen kävin ostamassa Sinellistä, muistaakseni yhteensä n. 15e. Lakkaa taitaa olla muutamaa eri sorttia, omani on mattaa.



Sitten hommiin! Lakkaa käytetään reilusti, ja vaikka se on valkoista, ei huolta, se muuttuu värittömäksi kuivuttuaan. Ensin lakkasin kohtaa mihin aioin kuvan iskeä, sitten kuvan nurjaa puolta, iskin kuvan paikoilleen ja surrasin lakkaa vielä runsaasti päälle. Sitten seuraava kuva. Hiljalleen taulu hahmottui valmiiksi! Vähän uudemmista Kotiliesistä löytyi värikuvia, joista tein sitten pienemmän taulun rinnalle. Kannattaa muuten olla tarkkoja niiden seepiakuvien kanssa, eri vuosina Kotiliedet ovat olleet vähän erisävyisiä. Suosittelen yhteen tauluun/projektiin vain samansävyisiä kuvia. Isosta 250ml putelista riittää n. neljään tauluun.



Decoupage-lakalla voi koristella melkein ihan mitä vaan. Tässä mielestäni aika kiva vinkki, miten vaikka vanhan lampun saa päivitettyä nykypäivään tai uuteen sisustukseen. Esittelen myöhemmin, miten annoin uuden elämän eräälle vanhalle huonekalulle.

PS. Taulut vilahtavat "tositoimissa" täällä säärystinpostauksessa! Myös sohvasta tulossa juttua myöhemmin, se ei ole ihan mikä tahansa sohva.

25.1.2010

Vuohenjuustosalaatti

Olen entinen addikti. Kävin pahimmillaan kolme kertaa viikossa Ravintola Torissa syömässä vuohenjuustoleivän. Sitten listaa uudistettiin, leipä vaihdettiin toiseen ja sydämeni särkyi. Niinpä tämä salaatti kehitettiin paikkaamaan leivän jättämää tyhjiötä. Tosin en ole koskaan kokeillut tätä leivän päällä, ehkä ensi kerralla työnnän vähän ciabattan väliin. Ja teille "vuohenjuustoallergisille", kokeilkaa ihmeessä vaikka halloumilla ja kertokaa sitten tulokset.

Ohjeen vinaigrettestä sen verran, että itselläni on ystäväni äidin tekemää mahtavaa vadelmavinaigretteä. Pitääpä joskus kysyä miten se on tehty. Kaupasta löytyy ainakin mansikkavinaigrettea, joka sopii tähän myös mainiosti. Ja ehkäpä sen voisi korvata tilkalla hunajaa hätätapauksessa. Kuvan salaatti on muuten puolikas, sillä käytössä oli vain puolikas pötkylä juustoa. Loput menivät jo aiemmin tomaattikeittoon.


Vuohenjuustosalaatti
pötkylä vuohenjuustoa
herneenversoja
salaattia (oma suosikki 2xjääsalaattiruukku, älä vaan laita jäävuorisalaattia)
kirsikkatomaatteja
punasipulia
n. 2-3 rkl pinjansiemeniä
mansikkavinaigrettea (n. 1tl)
oliiviöljyä

Pese ja revi salaatti ja herneenversot sekaisin. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja lisää salaattiin. Leikkaa punasipulia haluamaasi kokoon ja heitä sekaan sen verran kun haluat. Paahda pannulla pinjansiemeniä, kunnes ne ovat saaneet väriä. Varo käräyttämästä! Leikkaa vuohenjuustopötkö noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista nopeasti molemmin puolin. Rouhi päälle vähän pippuria halutessasi. Lorota salaattiin vielä vinaigrette ja suunnilleen saman verran oliiviöljyä. Tarjoile heti!

24.1.2010

Tomaattikeitto jokaiseen makuun

On ihanaa, kun reseptiin liittyy tarina. Joskus vuonna 2004 tai 2005 päätimme järjestää ystäväni kanssa  kavereillemme ruokajuhlat. Me kokkaamme, muut tuovat juomat. Idea oli ihana, mutta käytäntö tuotti vaikeuksia. Miten pienessä yksiössäni ruokitaan n. 20 henkilöä? Liesi oli todella kapea, kaksi keittolevyä ja pieni uuni. Kokkiystäväni ehdotti, että tekisimme tomaattikeittoa. En varsinaisesti puhjennut riemunkiljahduksiin, sillä tomaattikeitto kuulostaa todella tylsältä, eikä kovin herkulliselta. Voi että, olin niin väärässä!

Tätä keittoa voi varioida loputtomiin! Juhlissa tarjosimme sitä kookosmaidolla kyllästettynä (thaikkuvibaa + sopi myös vegaaneille), olen tehnyt sitä ihan "tavallisena" kermalla, mozzarellalla sekä suosikillani vuohenjuustolla. Jos käytät mozzarellaa, suosittelen laadukasta. Euron pallolla ei paljon makua keittoon tullut, mutta rasvaa sitäkin enemmän.


Tomaattikeitto (neljälle)
1 prk tomaattimurskaa
purkin verran vettä
sipuli pilkottuna
kasvisliemikuutio
1 dl kermaa (tai kookosmaidolla)
mustapippuria
oreganoa
basilikaa
valkosipulia
persiljaa
1 tomaatti

Kuulota sipulia ja pippuria, lisää pilkottu tomaatti. Lisää myös valkosipulia (oma luottotuotteeni on Spice Upin valkosipulitahna) ja yrtit (itse laitan usein pelkkää basilikaa). Lisää sitten tomaattimurska ja purkin verran vettä, sekä kasvisliemikuutio. Hauduta tunti. Lisää kerma (+ mahdollinen juusto) ja hauduta vielä n. 10 min. Soseuta ja tarjoile! Päälle voit lisätä vaikka krutonkeja tai murustettua fetaa.

Kylkeen sopii hyvin maalaisleipä, kuten me niissä ihanissa ruokajuhlissa huomasimme. Hyvään tulokseen pääset vaikka tällä meidän helpolla leivällä, mums.

23.1.2010

Ensimmäinen leipäkokeilumme!

Ensimmäinen kerta, kun teimme Pitkän kanssa leipää. Tämä on sukulaisemme resepti, ja epäilimme jo ohjeen helpoutta - oli pakko soittaa varmistuspuhelu! Olemme syöneet tätä pariin kertaan, ja ohje oli pakko saada ja kokeilla onko leivän teko mahdollista.

Leivästä tuli kaunis, oikean leivän näköinen ja ah niin hyvää! Tämän jälkeen emme ihmettele, että kaikki sanovat, kuinka halpaa itse tekemä leipä on. Ainoa huono puoli on, että odotteluun menee aikaa.

Nautimme tämän tomaatti-vuohenjuustokeiton kanssa ja panimme päälle graavilohta! Kuola valuu vieläkin!


Leipä
5 dl vettä
1,5 dl hiutaleita (käytimme itse kaurahiutaleita)
2 tl suolaa

Aineet sekoitetaan ja liotetaan 1 tunti.
 

Lisätään joukkoon:
½ hiiva ja
reilu litra vehnäjauhoja (käytimme luomuvehnäjauhoja).

Sekoitetaan ja annetaan nousta 1 tunti. Taikina kaadetaan pellille ja ripotellaan jauhoja vielä leivän päälle. Paistetaan uunissa 200 asteessa 1 tunti.

Vettä ei tosiaan tarvinnut lämmittää, eikä taikinaa vaivata! Käsiä ei siis tarvinnut sotkea ollenkaan. Taikina vain kaadetaan pellille, sitä ei mitenkään tarvitse muotoilla tietyn malliseksi.

Kuoresta tuli ihanan rapsakka ja sisuksesta ilmavan kuohkea. Taikinaan voi hyvin sekoittaa siemeniä ja tehdä vaikka mitä variaatioita.

---
PS. Leipomisesta on nyt pari päivää ja alussa kovakuorinen, sisältä pehmeä leipä on muuttunut tasaisen pehmeäksi. Ei siis sellaiseksi pullaksi, vaan on vähän helpompi leikata, mutta silti tosi hyvää. Vaikka kai leipä on parhainta tuoreena ja lämpimänä, silti olen yllättynyt ettei leipä ole kovettunut (säilytämme sitä muovipussissa).

22.1.2010

Mustikki, Mansikki, Heluna ja Äpyli

Olin ala-asteella viidennellä(?) luokkani kanssa ELMA-messuilla. Silloin ne olivat maatalousmessut, nythän ne ovat laajentuneet Vihreäksi viikonlopuksi ja kasvaneet oikein kunnolla! En ole mikään messuihminen, mutta niihin jotenkin ihastuin jo silloin! Nykyäänhän siellä on Kädentaito-messutkin, joten paranevat vain vuosi vuodelta. Messut järjestetään joka vuosi, silloin taisivat olla joka toisena vuonna.

No kuitenkin, joku iski kouraani silloin tämän reseptin ja pyysin äitiäni leipomaan kakun. Söin sitä viimeksi siis yli kymmenen vuotta sitten ja muistan edelleen miten hyvää se oli! Tämä resepti tuli mieleeni ja äitini löysi sen arkistoistaan! Mahtavaa! Kokeilin sitä heti ja muistikuvani mausta oli oikea. Tätä teen tästä lähin aina, kun haluan maustekakkua. Pitkän poikaystäväkin ihastui tähän, vaikkei ole yhtään kuivakakkuihminen!

 

ELMA-kakku

4 kananmunaa
2 dl sokeria
150g voita
1 dl piimää
½ tl soodaa
½ tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1½ tl kardemummaa
½ tl neilikkaa
3 dl ruisjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mittaa ja yhdistä kuivat aineet ja lisää siitä puolet munavaahtoon. Lisää sulatettu voi ja piimä. Lisää loput jauhot. Laita korppujauhotettuun voideltuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa n. 1 tunti.

21.1.2010

Kaura-juusto-oliivi-pestoteeleipä

Olen aiemmin tehnyt kaura-juustoteeleipää ja ajattelin kokeilla sekoittaa taikinaan pestoa ja oliiveja. Kaapistani löysin kalamata-oliiveja, joten panin niitä. Tämä oli kyllä positiivinen yllätys, todella hyvää! Pesto antoi leivälle mukavaa makua ja öljyisyyttä. Ja niin paljon nopeampi kuin focaccia! Söimme sitä Pitkän kanssa salaatin lisukkeena ja toimi todella hyvin.

Mietin, että juustoraasteen tilalle voisi myös kokeilla fetajuustoa...Ja tähänhän voi panna, mitä kaapista löytyy!



Teeleivät

2 ½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 ½ dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
1 rkl sokeria
1 ½ juustoraastetta (raastoin itse Edamia, ei ollut muuta)
2 dl maitoa (oli vain rasvatonta maitoa)
2 rkl voita
pestoa (panin noin 3 rkl)
oliiveja päälle

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, suola, sokeri ja juustoraaste. Sekoita joukkoon maito ja sulatettu voi. Lisää pestoa maun mukaan. Taputtele pellille leivinpaperille jauhoitetun käsin kaksi n.1 cm:n paksuista leipää. Pistele leivät haarukalla. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.




20.1.2010

Kotijuustosalaatti ilman kotijuustoa (halloumilla)

Rakastan Maku-lehteä. Olen tilannut elämäni aikana varmaan kymmeniä lehtiä (en osaa sanoa ei lehtimyyjille), ja mitään en kahlaa niin innolla kannesta kanteen kuin Makua. Monet suosikkiresepteistäni ovatkin sieltä, kuten myös tämä kotijuustosalaatti. Kutsuin sunnuntaina Pätkän ja ystäväni meille syömään, ja aikomuksena oli tehdä taas herkullista salaattia, mutta kuinkas kävikään. Salaatti kyllä toteutui, mutta kotijuustoa ei löytynyt MISTÄÄN. Tai ainakaan niistä kolmesta ruokakaupasta, joissa kävin. Niinpä kompromissiratkaisu oli halloumi, jonka sopivuutta ruisleivän kanssa punnitsin pitkään ja hartaasti. Mutta vaihtoehtoja ei nyt oikein ollut, mozzarella on niin pliisu! Lopputulos oli kuitenkin onnistunut. Tee siis kummalla haluat (ehkä kuitenkin kotijuustolla).

(tässä kuvassa kotijuuston paikkaa puolustaa vahvasti Kotiliesi, jos jollekin ei hauska vitsi heti auennut)

Kotijuustosalaatti (Maku), neljälle

4 viipaletta ruislimppua (tai ihan vaan tavallista ruisleipää)
1 rkl öljyä
1 pkt (250 g) kotijuustoa (tai paketti halloumia, jos ei kotijuustoa löydy mistään!muista paistaa, jos käytät halloumia!)
1–2 ruukkua jääsalaattia
1 dl basilikaa silputtuna
1 rs (250 g) kirsikkatomaatteja

Pestokastike
2 rkl pestokastiketta
1/2 dl oliiviöljyä 

Murustele ruislimppuviipaleet/leipäviipaleet (itse käytän ihan jotain Reissaria). Kuumenna öljy pannulla ja paista leipämurut rapeiksi (oma bonukseni on valkosipuli!!). Kumoa murut pannulta talouspaperille, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Kuutioi kotijuusto. Revi salaatinlehdet tarjoiluastian pohjalle ja sekoita silputut basilikanlehdet salaattiin. Halkaise tomaatit, ripottele yhdessä juuston ja leipämurujen kanssa salaatin päälle.

Sekoita pestosta ja öljystä kastike. Kaada salaatin päälle. (Itse laitan aina eri kippoon ja annan jokaisen annostella itse... Osa rakastaa pestoa, osa ei niinkään.)

19.1.2010

Popsi, popsi porkkanaa...

Vihdoinkin esittelyssä! Bravuurini ja ovat onnistuneet aina. Osaan ohjeen jo ulkoa. Nämä ovat vain niiiin hyviä ja useampi uppoaa kitaan kerralla. Ah! Ja helppoja, vain raastimen tiskaus on se huono puoli. :)

Olen leiponut näitä varmaan kymmeniä kertoja. Aloitin vuosia sitten kakulla omia ylioppilasjuhliani varten, olen myös tehnyt tätä pari pellillistä lasten synttäreille ja nykyään teen aina näitä porkkanamuffinssiversioita. Äitienpäiväksi, tupareihin ja kaikkiin maailman juhliin ja kissanristäisiin olen näitä leiponut. Ovat paljon kauniimpia kuin rähnitty kakku ja mukavammat tarjolla! Ohjeesta tulee n.20 muffinssia. Jos teet muffinssiversion, paistoaika lyhenee, joten kannattaa tarkkailla, etteivät muffinssit kärähdä. Mieluummin kannattaa jättää leivonnaiset vaaleammiksi, ovat ihanan kosteita. Kakku on myös aika litteä, siksikin kannatan näitä muffinsseja.

Olen aiemmin levittänyt kuorrutuksen veitsellä ja silloin kuorrutus riittää oikein hyvin. Jos kuitenkin teet cupcake-tyylisiä muffinsseja, kannattaa kuorrutetta tehdä tuplasatsi - saa ainakin pursotella ihan reippaasti! Mantelirouhetta voi ripotella enemmänkin päälle, ihan maun mukaan!




Kuorrutettu porkkanakakku
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100g voita sulatettuna
3 dl porkkanaraastetta
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus muskottia
kuorrutus:

100g tuorejuustoa (Philadelphia)
50g huoneenlämpöistä voita
1,75dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

koristeeksi mantelirouhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon hieno porkkanaraaste, voisula ja kuivat aineet. Rasvaa ja jauhoita tasapohjainen n.litran vetoinen kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Kypsennä 200 asteessa noin 20-30 minuuttia. Jäähdytä. Kumoa kakku vuoasta. Vatkaa kuorrutusaineet kuohkeaksi ja levitä pinnalle. Ripottele päälle mantelirouhetta.

Ps. Tällaisessa peltiviritelmässä on kätevä kantaa muffinseja vaikka tuliaisiksi!
Löysin sen Stockmannilta ja maksoi vain 14,90€!

18.1.2010

Täydelliset aamiaismuffinit

On ihan Pätkän ansiota, että näistä aivan mahtavista aamiaismuffineista on tullut meillä vakiokamaa. Tai oikeastaan kiitos kuuluu Lettupannulle, sieltä Pätkä löysi reseptin alunperin.

Tämä on siitä ihana resepti, että ainekset tähänkin löytyvät aina kotoa. Olemme Bulgarian jogurtin suurkuluttajia, joten laitamme sitä maustamattoman jogurtin sijaan (en oikein tiedä mitä eroa sillä edes on maustamattomaan jugurttiin, ei mitään?). Piimästä en ole näitä koskaan kokeillut tehdä, joten vaikea sanoa vaikuttaako se makuun mitenkään. Joskus olen iskenyt näiden päälle myös erilaisia pähkinöitä, mutta huonolla menestyksellä. Ne ovat aina kärähtäneet.



Aamiaismuffinit (Lettupannun tyyliin) (4-6kpl)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
0,25 tl suolaa
0,25 dl rypsiöljyä
n. 2,5 dl maustamatonta jogurttia tai piimää
auringonkukansiemeniä tai jotain vastaavia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Oma muffinsivuokani on IKEAsta ja sillä syntyy hyvin kuusi muffinia kolojen ollessa aika pieniä. Voitele ja jauhota kolot, sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja jogurtti, sekoita ja lado vuokaan. Ripottele päälle siemeniä, itse laitoin niitä myös vähän taikinan sekaan. Paista uunissa 15-20 minuuttia.

Nämä ovat täydellisiä Oivariinin kera. Tehdään näitä usein aamupalalle, mutta myös iltaisin (ennen tehtiin teeleipää, nyt ei enää tarvitse, kun nämä niin paljon helpompia ja nopeampia). Parhaita reseptilöytöjä koskaan, ihanan meheviä!



PS. Näitä pitäisi joskus yrittää tehdä vaikka juustosydämellä. Etenkin iltapalalla kaipaisin näihin vähän lisää suolaisuutta ja makua.

17.1.2010

Kladdkaka för gottegrisar!

Kaikilla pitäisi olla se varma klassikko, jonka pyöräyttää kun ei keksi muuta. Tai kun ovikello soi, ja pitäisi paniikissa saada jotain tarjoilua pöytään. Ja entäs ne hetket, kun tekee NIIN mieli makeaa, ettei voi edes ajatella järkevästi. Kladdkaka on oma vastaukseni kaikkiin näihin hetkiin. Ainekset löytyvät aina kaapista, ja ainakin  poikaystävälläni pursuu kakku jo korvista, olen tehnyt tätä niin usen.

Kakku on melkeinpä Ruotsin perinnekakku, ja söin sitä ensimmäisen kerran Ruotsissa asuvan ystäväni tekemänä. Etsin reseptin netistä (en muista enää mistä), ja olen sitä sen jälkeen vähän tuunaillut. Tässä oma versioni.

Kladdkaka

2 munaa
3dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaota
1 rkl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
100g sulatettua margariinia
(+ puolikas taloussuklaa levy)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota rengasvuoka (muista virittää leivinpaperi pohjalle, muuten vuoka kärsii, itse isken aina leivinpaperiarkin alle, reunan kiinni ja leikkaan yli jäävät leivinpaperit pois). Vispaa muna ja sokeri ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munaseokseen vuorotellen kuivia aineita ja sulatettua rasvaa. Sekoita hyvin. Meillä yleensä poikaystäväkin saa osallistua kokkaukseen hakkaamalla suklaan vasaralla muruiksi, heitän ne sitten taikinan joukkoon. Lopuksi kaavitaan vuokaan, ei tarvitse levittää, se tasoittuu sitten uunissa. Paistetaan 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla, että sisus ehtii hyytyä. Reunoista tulee aika rapsakat, mutta ydin on pehmeän suklainen. Valmiin kakun voi koristella vaikka tomusokerilla.

Kuva on ikivanha ja huono, mutta ehkä kuitenkin vähän havainnoillistaa, millaisesta herkusta on kysymys.


Suklainen kakku kaipaa mielestäni rinnalle vähän raikkautta, joten olen usein pyöräyttänyt sauvasekoittimella pakastemansikoista (siis kannattaa sulattaa ne ensin...) ja tomusokerista mansikkamelbaa kastikkeeksi. Avot!

PS. Varoitus! Hyvin addiktoivaa! Omat sukulaiseni kyselevät aina kakun perään, kun on jotkut juhlat kyseessä.

16.1.2010

Bataattikeitto ilman selleriä

Tein ensimmäisen kerran bataattisosekeittoa joskus vuosia sitten ja panin sekaan liikaa juuriselleriä. Ihan kamalaa oli, ja nyt olen vihdoin toipunut traumastani! Piti siis saada jotain nopeaa ja helppoa lounasta.

Sekaan voi panna raejuustoa, oli kyllä aika tuhti soppa ilman sitäkin! Tähän olisi sopinut kyllä hyvin jotain paistettuakin "koristeeksi", pekonia ehkä? Se sopii kaikkialle....Jotain yrttejäkin olisi tohon päälle voinut lisätä.





Bataattikeitto

litra vettä
kasvisliemikuutio
500g bataattia (yksi aika iso)
2 isohkoa perunaa
1 iso sipuli
pippuria ja suolaa
2 dl kermaa

(raejuustoa)

Tee kasvisliemi ja lisää pilkotut kasvikset sinne. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä n.15min tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella, lisää kerma ja anna keiton vielä hautua miedolla lämmöllä.

15.1.2010

Lenksusäärystimet!

Tein kaverilleni tällaiset säärystimet! Se opettaa tanssia - näissä voi vetää tanssituntejakin liukastumatta, ja nilkat pysyy lämpiminä. Kätevää on myös, ettei kengänkokoa tarvitse miettiä, sopii siis kaikille. Ja nopeat tehdä, kun ei tarvitse kantapäätä vääntää tms.!


 
Sain idean joogasukkien ohjeesta ja sovelsin sitten niitä!
Tein nämä 3½:n puikoilla ja Novitan 7 veljestä -langasta. Loin ensin 60 silmukkaa ja neuloin 2o, 2n -joustinta 7cm, tein kyllä ihan raitojen mukaan, en mitannut sen tarkemmin. Sileää oikeaa neuloin 15cm ja viimeisellä kierroksella kavensin joka puikolla 4 s tasavälein=44s. Jatkoin vielä joustinta 10cm. Kun kantapään teko alkaisi, päättelin löyhästi
ensimmäisen ja neljännen puikon silmukat. Loin niiden tilalle uudet silmukat ja neuloin vielä viisi kerrosta oikeaa. Päättelin silmukat lopuksi löyhästi, ettei lenksu kiristä.

Ajattelin tehdä seuraavaksi kuviolliset. Nämähän ovat kätevät kenkiin, joihin ei villasukkaa mahdu. Lämmittää ainakin nilkkaa ja pohkeita! Veikkaan, että jään näihin koukkuun ja teen muutamat muutkin...
.:D

14.1.2010

Bannerin sushit

Bannerissa olevat sushikorut huhkimme eräänä viikonloppuna kahteen pekkaan. Olemme tehneet Maki-rullista korvakoruja, kuvassa näkyy rintakoruiksi tarkoitettuja sushilautasia. Näitä tehdessä kannattaa nauttia sushia, ettei mene itkuksi.



Korut on tehty Cernit-massasta, mitä voi ostaa varmaan kaikista askartelukaupoista. Värejä on tarjolla valtavat määrät, löytyy glitterillä ja ilman. Sävyjä voi myös sekoitella, eli mitään laajaa varastoa ei tarvitse hankkia. Massat säilyvät hyvin pakattuina (me laitamme käytön jälkeen elmukelmuun) ikuisuuden. Cernit muistuttaa koostumukseltaan muovailuvahaa, ja se paistetaan uunissa muotoilun jälkeen 100-130 asteessa 5-30 min riippuen esineen koosta. Täältä löytyi aika selvät ohjeet ja havainnoillistavat kuvat millaisesta aineesta on kysymys.

Cernit tuli meille tutuksi jo lapsena, kun teimme barbeillemme hampurilaisia (käärimme ne voipaperiin), ranskalaisia, hedelmiä, vihanneksia ja muita pikkuesineitä, joita oli vaikea löytää kaupasta oikean kokoisina. Isosiskomme on innostunut aikuisten nukkekodeista, ja onkin askarrellut minimaalisia tavaroita omaan nukkekotiinsa. Tästä ihanasta Villa Marcellen blogista löytyy paljon Cernit-massasta nukkekotiin tehtyjä juttuja.

Tästä helppo näpertelyharrastus sellaiselle, jolle kynnys askarrella on korkea ("emmä osaa"). Tätä ei voi mokata.

13.1.2010

Se oli sen lohen vika

Teimme tänään Pätkän kanssa lohipastaa, ja sitä syödessä kumpusi (taas kerran) idea koota kaikki reseptit, kokeilut ja näpertelyt yhteen paikkaan. Tämä on nyt se paikka, tervetuloa.

Aloitammekin siis sillä lohipastalla. Pätkä oli jostain tästä lukenut, ja siitä inspiraatio, vaikkei tässä mitään reseptiä käytetty.



Lohipasta, kun ei oikein jaksa kokata

paketti lohisuikaleita
purjoa
2dl kermaa (emme suosi mitään kevyttuotteita)
sipuli
rucolaa
parmesanlastuja
pinaattipastaa
suolaa ja pippuria

Ensin kuullotetaan sipulit ja purjo. Lisätään lohi pannulle, paistetaan hetki, kunnes isketään kerma sekaan. Maustetaan. Haudutellaan samalla kun keitetään pasta. Itse ostimme tuorepastaa, eli sen keittämiseen ei mene kuin se n. 3 minuuttia. Kun pastat kypsiä, sekoitetaan yhteen. Annostellaan, päälle rucolaa ja parmesania. Kylkeen "pyöräytimme" vielä esipaistetut patongit. Meillä meni ihan kahteen pekkaan, mutta kai kolmannellekin olisi riittänyt.