17.10.2011

Pasta pelastaa

Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Heräsin lauantaina pää täynnä räkää ja niin heräsi V:kin. Olemme viime päivät taistelleet lähinnä siitä kuka saa maata sohvalla ja kumman on pakko käydä kaupassa. Voin paljastaa, etten ole pitkään aikaan joutunut kauppareissulle ja se johtuu lähinnä järkyttävän kiireisestä aikataulustani sekä vastuustani perheen ruonlaittajana. Jes!

Eilen passitin V:n lähikauppaan ostamaan kermaa ja pekonia pasta carbonaraa varten. Kuinka ollakaan pekoni oli ollut tarjouksessa ja kauppa oli puhdistettu pekonista, joten V kotiutui parmankinkkupaketin kanssa. Onneksi, sillä nyt löytyi uusi ihana ruoka pelastamaan kiireistä arkea. Välillä ihmetyttää miksi sitä on niin kiinni tietyissä ruokalajeissa, kun uuden ideoiminen ei vie kuin sekunnin. Pieni luovuus ei tapa keittiössä, ja harvoin soveltaminenkaan menee ihan penkin alle. Suosittelen kokeilemaan tätä pastaa, sillä sen tekeminen kestää vähemmän aikaa kuin pakastepitsan kypsentäminen. Ja pasta tosiaan maistuu hyvältä, sillä sen maistoi ja haistoi jopa tämän räkävallin takaa.

Olisihan tuota rucolaa voinut vähän asetellakin.


Kermainen parmankinkkupasta (2-3 hlöä)
tuorepastaa/kuivapastaa
n. 100g parmankinkkua
klöntti mustaleimaista Koskenlaskijaa (meillä oli jäljellä n. 3rkl, joka riitti hyvin)
1-1,5dl kermaa
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen kirsikkatomaatteja
rouhittua mustapippuria
parmesania
rucolaa

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa sipulit (itse tykkään vähän isommista palasista) ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää pilkottu parmankinkku, pyöritä pari kertaa kunnes kinkku on saanut vähän väriä. Lisää pannulle kerma ja klöntti Koskenlaskijaa, sekoita kunnes juusto on sulanut kastikeeseen. Mausta reilusti pippurilla, anna hautua hetki. Keitä pasta valmiiksi ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon myös puolitetut kirsikkatomaatit. Raasta päälle parmesanlastuja (tai käytä valmiita) sekä koristele rucolalla.

5.10.2011

Sienipropagandaa

Vaikka onkin varmaan ärsyttävää, että kaikki ruokablogit villiintyvät samaan aikaan punajuurista ja sienistä, siihen on syynsä - valitettavasti joudun kertomaan kaikille, että syksy on täällä ja kohta on joulu. Kääk. En käy sienimetsällä, en tunnista sieniä, mutta syön niitä hyvin mielelläni. Siksi olikin ihanaa, että isosiskoni oli poiminut 15 litraa suppilovahveroita metsän siimeksestä ja lähetti autonkuljettajansa, eli miehensä, tuomaan meille niitä litran verran. Sienten puhdistus ei ollut hauskaa ja löysin niistä yhden etanan sekä yhden hämähäkkimäisen eläimen (saattoi olla myös hämähäkki), mutta kyllä kannatti kärsiä tunnin verran. Tein suppilovahveroista keittoa Kotilieden reseptillä. Soppa oli helppo ja aika nopea tehdä, lopputulos huumaava. Kermainen sienikeitto on ehkä maailman paras asia pussailun jälkeen. Pussailukin maistuu paremmalta, jos on ensin syönyt vähän sienisoppaa. Suosittelen siis kaikille.

 Kuva on huono, koska se otettiin liian nälkäisenä.
Reunalle levinnyt keitto kertoo miten iso nälkä se oli.
Ruokastailausta realistisesti.


Suppilovahverokeitto
1l tuoreita suppilovahveroita (tai herkkusieniä tai siitakkeita)
1 sipuli
1 rkl rypsiöljyä 
8dl kasvislientä (vähäsuolaista)
0,5tl valkopippuria
150 g Koskenlaskijaa (se musta paketti, erittäin voimakas tms.)
1tl rakuunaa
1rkl maissitärkkelystä
1dl kerma

Perkaa, puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä, lisää sienet ja haihduta hiukan. Lisää suurin osa kasvisliemestä ja mausteet, pilko sekaan juusto ja hauduttele puolisen tuntia. Sekoita maissitärkkelys nestetilkkaan ja suurusta keitto. Tarkista maku, lisää kerma ja tarjoile.

3.10.2011

Sunnuntai-illan pelastus

Olin viime viikonloppuna totaalisen uupunut. Nukuin koko lauantain (oikeasti - menin heräämisen jälkeen uudelleen nukkumaan ja heräsin puoli neljältä) ja kävin välillä syömässä jotain. Mutta sunnuntaina pääsin vihdoin ylös sängyn pohjalta, kestitsin sukulaisia maa-artisokkakeitolla sekä vakiokakullani ja lähdin kääntämään maata. Kyllä vain, tämä stadilaistyttö heitti aikuismaiset ulkoiluvaatteet niskaan, tarttui talikkoon, upotti sen multaan ja kiljui kun kastemadot ovat niin isoja. Olen ollut noin viikon verran viljelijä! Myönnän, pientä liioittelua, mutta olen ollut innoissani sillä minä ja kolme muuta jaamme nyt yhdessä 8x8m kokoisen viljelypalstan! Otankin siis mielelläni viljelyvinkkejä vastaan. Ensi kesänä toivottavasti voin leuhkia luomukasviksillani täällä, ja jos joku pupu käy syömässä kaiken tai mikään ei yksinkertaisesti kasva, otan vapauden lähettää viinin huuruisia viestejä pieneltä pläntiltämme.

Olihan minulla jotain ruoka-asiaakin. Hurjan kuokkimisen jälkeen (tänään tuntuu muuten joka puolella kropassa) pyöräiltiin Miksulle ja tehtiin aivan ihania kesäkurpitsa-parsakaaliröstejä. Röstejä voi tehdä mistä tahansa, punajuuresta tai porkkanasta, ja lopputulos on varmasti aina ihana. Tästä tulee varmasti uusi vakioreseptini, Miksu oli löytänyt sen alunperin jostain jenkkiblogista. Röstien kavereiksi paistettiin tuoretta kotimaista siikaa ja tehtiin luonnonjogurtista sinappikastike. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Miksu otti kuvan, kun oli jo ihan pimeää ja nälkä oli niin kova, että mahaan sattui. 
Viinilesoilu sattui sattumalta jo tähän postaukseen.

Kasvisröstit, n. 8 röstiä
1 kesäkurpitsa
1 parsakaali
vajaa desi vehnäjauhoja
1 kananmuna
1tl leivinjauhetta (mustakin oli tosi outo juttu)
n. 0,5dl vahvaa juustoraastetta
suolaa
pippuria

Raasta kesäkurpitsa ja purista siivilässä pahimmat nesteet pois. Leikkaa parsakaalin kukinnot pieniksi ja sekoita kesäkurpitsan kanssa. Lisää joukkoon jauhot, muna, leivinjauhe, juustoraaste ja mausteet. Sekoita taikinaksi. Laita pannulle öljyä paistamiseen ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta ruskeiksi. Siirrä uunipellille, laita 200 asteeseen n. 15 minuutiksi.

Jogurttikastike
1dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)
1,5tl dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
suolaa
1rkl oliiviöljyä

Sekoita kaikki keskenään (valkosipuli kannattaa murskata tai käyttää jotain hienoa valkosipulitahnaa, jota Miksun jääkaapista löytyy).