31.3.2012

Joskus ruoka yllättää kokin

Vaikken olekaan kasvissyöjä, syön koko ajan enemmän ja enemmän kasvisruokaa. Olen nykyään aika nirso syömästäni lihasta ja jauheliha on viime aikoina lähinnä ällöttänyt. Olen myös löytänyt kasviksista ihan uusia puolia! Kuinka monen muun mielestä kesäkurpitsa on ollut lähinnä lisukekasvis, joka maistuu yhtä herkulliselta kuin ehtoollisleipä? Nyt myönnän auliaasti olleeni väärässä (nauttikaa, tämä on harvinaista herkkua). Kesäkurpitsahan on ihanaa, etenkin kun sen yhdistelee oikein!

Muuton lähestyessä yritän tyhjentää kaappeja vanhoista ruoka-aineista ja käteeni osui purkki Muttia, eli herkullista tomaattimurskaa. Intensiivisen ruokablogeissa pyörimisen jälkeen printteristä puski Herkun ja Koukun Jytiksen kesäkurpitsavuoan resepti, joka sopii enemmän kuin hyvin köyhään opiskelijatalouteen. Jännityksellä odotin mitä uunista tupsahtaa, ja pakko myöntää, että olen aivan myyty. Tämä vuoka on todella maukas, täydellinen ruoka arjen pimeyteen! Ruoka on todella helppo ja nopea tehdä, kunhan jaksaa kärvistellä uunin luukun edessä reilut puoli tuntia. Juuri tällaista reseptiä olen kaivannut, sillä rakastan uuniruokia ja arjen reseptini pyörivät pitkälti muutaman ruoan ympärillä. Ja sama juttu taitaa olla aika monessa kodissa.

Tein reseptiin pieniä muutoksia. Korvasin basilikan salvialla, sillä basilika tulee korvista ja huh huh miten hyvin salvia sopikaan kesäkurpitsan kaveriksi. Gratinoin vuoan kaikilla jääkaapista löytyneillä juustoilla ja kolme juuston kuorrute (musta koskenlaskija, parmesaani ja mozzarella) oli huumaava. Reseptiä voi myös helposti varioida oman jääkaapin ja maun mukaan, jos korvaa osan kesäkurpitsasta esim. parsakaalilla, munakoisolla, kukkakaalilla tai millä tahansa. En ehkä laittaisi vuokaan kuitenkaan esim. punajuurta, jonka kypsymisessä kestää paljon kauemmin - en halua arkena viettää koko iltaa uunin luukulla notkuen.



Kesäkurpitsavuoka
2 kesäkurpitsaa
2 sipulia
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1,5 dl juustoraastetta
1 ruukku salviaa
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
mustapippuria

Leikkaa huuhdellut kesäkurpitsat paloiksi, sellainen suupalan koko on hyvä. Pilko sipuli, murskaa valkosipuli ja silppua salvia. Sekoita ainekset yhteen, lisää mukaan tomaattimurska sekä pavut tomaattikastikkeessa ja mausta. Levitä seos uunivuokaan ja ripottele päälle juustoraaste. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi leivän kanssa.

24.3.2012

Kehittely kannattaa

Mainitsin jonkin aikaa sitten kehitelleeni Pauligin kilpailukakustani vielä paremman version (edellinen oli enemmän aikuiseen makuun, tämä sopii kaikille). Järjestin aamulla V:lle yllätysbrunssin ja sain vihdoin hyvän syyn tehdä kakkua uudelleen. 11:30 ovikellomme soi ja joukko V:n ja minun ystäviä syöksyi sisään erilaisten herkkujen kanssa! Pöytä notkui ruokaa ja mikä tärkeintä, synttärisankari oli yhtä hymyä. Suklaakakun lisäksi olin herännyt aamulla tekemään banaani-inkivääripannaria, focacciaa ja aamiaismuffinsseja, jotka syntyivät kevyesti paistetusta pekonista, kananmunasta, suolasta, pippurista, ruohosipulista ja mozzarellaraasteesta (resepti vähän kuin Kokit ja Potit -blogissa, mutta paistoaika oli kyllä pidempi). Vieraat toivat mm. mehuja, hedelmiä, juustoja, ihanan key lime pien, sämpylöitä, perunamunakasta, salaattia sekä kuohuviiniä. En ole varmaan koskaan vetänyt itseäni näin ähkyyn.

Mutta tätä kakkua on vielä pakko vähän hehkuttaa, sillä en tunnetusti ole kovin vaatimaton. Kakku on edelleenkin kätevän gluteeniton, mutta maku on entistäkin parempi. Rakastan appelsiinin ja suklaan yhdistelmää ja niin tuntuu rakastavan moni muukin, sillä olen saanut kakusta paljon positiivista palautetta. Antakaa palaa! Kakun kuorrute on muuten järkyttävän hyvää ja tukee mielettömän hyvin todella suklaista kakkupohjaa... Ah!

Kakkua koristi aamulla myös kaksi kynttilää, jotka V puhalsi laulun raikaessa.

Appelsiinisuklaakakku (gluteeniton)
200g tummaa appelsiinisuklaata (70%)
200g voita
4 kananmunaa
1,5dl sokeria
kourallinen manteleita
appelsiini

Kuorrute:
purkki appelsiinituorejuustoa (200g, Viola)
2 dl kermaa
1 dl tomusokeria (oman maun mukaan)
50g voita

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Pese appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Rouhi mantelit hienoksi sähkövatkaimella/blenderillä, sattumia saa jäädä, eikä jauhon tarvitse olla mitään hienoa. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos, mantelit, appelsiiniraaste sekä purista joukkoon puolet appelsiinin mehusta. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 24cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 30 minuuttia). 

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa tomusokeri, tuorejuusto, kerma ja pehmeä voi sekaisin, kunnes koostumus on sopivan jämäkkä. Koristele jäähtynyt kakku ja syö hyvässä seurassa.

Arjen tunnustuksia

Keittiössämme kokkaillaan antaumuksella viikonloppuisin, mutta yleensä arkena kumpikaan meistä ei ehdi syödä kotona mitään ja jos ehtii, ruoat ovat todella simppeleitä. Tätä seuraavaa pastaa olemme tehneet säännöllisin väliajoin ja se on molempien arjen lemppareita, sillä pasta valmistuu älyttömän nopeasti ja on harmaaksi arkiruoaksi miellettyä sapuskaa paljon herkullisempaa. En ole oikeastaan koskaan tosissani harkinnut tämän pastan bloggaamista, sillä se on niin simppeli, että tuntuu aliarvioivalta julkaista sitä. Lisäksi tässä paljastuu karu totuus - myös ruokabloggari turvautuu joskus puolivalmisteisiin.

Silti, kaiken uhalla, laitan nyt reseptin jakoon, sillä siellä tietokoneella saattaa istua joku, joka saa tämän ansiosta kimmokkeen vaihtaa pakastetut perunasuikaleet tähän pastaan. Lisäksi suosittelen lämpimästi Pastellan pastakastikkeita pieniin talouksiin (tämä ei ole mikään maksettu/sponsoroitu mainos), sillä 200g pieni kastikepurkki on juuri täydellinen kahden hengen annoksiin. Myös ainesluettelo näyttää omaan silmään kivan lisäaineettomalta. Tomaatti (145 g tomaattia 100 g:ssa), sipuli, rypsiöljy, valkosipuli, sokeri, suola (1,4 %, voimakassuolainen), persilja, valkopippuri, happo (sitruunahappo), basilika, timjami, oregano, aromit. Säilöntäaineeton.

Vaikka pitkään haudutettu, alusta asti itse tehty tomaattikastike on lyömätön, ei arkena kannata vaatia itseltään liikaa, jos vaarana on itkuraivarit ja hermoromahdus. Silti arkena on oikeus syödä muutakin kuin kalapuikkoja. Ja kyllä, vaikka olenkin ruokabloggari, olen myös tavallinen kiireinen ihminen.

Tällä kertaa pastaan pääsivät kaapissa norkoilevat parmankinkut, mutta yleensä syödään ihan sellaisenaan.
 
Arjen pelastuspasta, kahdelle
tuorepastaa
rasiallinen kirsikkatomaatteja
rucolaa
200g pastakastiketta
paketti halloumia
öljyä
+ mitä kaapista löytyy, esim. pinjansiemeniä tai parmankinkkua

Laita pastavesi kiehumaan. Huuhtele halloumi juoksevan veden alla ja leikkaa se tasapaksuiksi siivuiksi (n. 8 siivua). Paista halloumit pannulla öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi ja leikkaa samalla huuhdellut kirsikkatomaatit puoliksi. Keitä tuorepasta kypsäksi, valuta ja sekoita joukkoon vähän oliiviäöjyä. Kumoa pastakastike kattilaan, jossa juuri keitit pastat ja anna lämmetä hetki. Lisää pasta takaisiin kattilaan ja sekoita hyvin kastikkeen kanssa. Heitä vielä joukkoon kirsikkatomaatit, sekoita ja annostele lautasille. Asettele päälle paistetut halloumit sekä rucola.
 

23.3.2012

Vapaapäivä

Tänään herättiin aamulla V:n kanssa aurinkoiseen vapaapäivään! V täytti tänään vuosia ja aamu alkoikin pienessä synttärihuumassa. Aamutoimien jälkeen pakattiin reppuun kamera, vichyä sekä eväsleivät ja otettiin suunta Talvipuutarhaan. Minulla oli visio hienoista melonilla, pinjansiemenillä ja parmankinkulla täytetyistä patongeista, mutta V sai tietysti synttärisankarina valita eväsleipien täytteet, joten käärin leivinpapereihin parmankinkulla, mozzarellalla ja tomaatilla täytetyt ciabattat. 


Leipä olisi kaivannut myös jotain vihreää, vaikka rucolaa.

Talvipuutarhassa ei ole mitään kahvilaa, joten paikkaan saa viedä omat eväät. Pöytiä ja tuoleja löytyy kaikille halukkaille, eikä sisäänpääsykään maksa mitään. Ja miten mahtava ympäristö Talvipuutarha onkaan pienelle piknikille, kun aurinko ei vielä lämmitä ulkona tarpeeksi! Fiilis nousi välittömästi kattoon, kun eväät nautittiin lihansyöjäkasveja tuijotellen. Eikö olekin jännää miten paljon ympäristö vaikuttaa ruoan makuun? Hernekeittokin maistuu parhalta talvella, kun on viettänyt koko päivän ulkona pakkasessa.

Synttärisankari <3


Piknikin jälkeen kävelimme Töölönlahtea pitkin Senaatintorille ja pysähdyimme Engeliin kahville. Engel on aina ollut yksi suosikkikahviloitani Helsingissä, sillä arvostan pöytiintarjoilua ja klassisia, herkullisia leivoksia. V:n synttärihuuma sai pienen kolauksen, kun tarjoilija teititteli ottaessaan V:n tilausta. Ikä ei tule yksin... Muuten päivä oli aivan mahtava! Huomenna synttärihuuma jatkuu, sillä lupasin tarjoilla aamulla runsaan brunssin. Tämä ilta sujuukin sitten leipoessa, laitan raporttia ja reseptejä blogiin vielä tämän viikonlopun puolella. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Turistifiilis.


 Suosikkini on sitruuna-marenkitorttu!

19.3.2012

Munakas ei ole juustohampurilainen

Olin jo pitkään haaveillut frittatan (eli uunimunakkaan) tekemisestä ja päätökseni sinetöityi, kun törmäsin yhdessä jenkkiblogissa cheeseburger frittataan. En tietenkään voinut vastustaa tätä älyttömältä vaikuttavaa munakasta, joten ostin pitkästä aikaa jauhelihaa ja ryhdyin hommiin. Frittatat ovat aika nopeita ja helppoja valmistaa, ja ne yleensä tehdään uuninkestävässä paistinpannussa. Frittatan valmistus aloitetaan liedellä ja hoidetaan loppukypsennys uunissa, mutta tämä frittata tehtiin piirakkavuoassa, mikä sopi minulle hyvin.

Lopputulokseen olin vähän pettynyt. Munat imevät maut sisäänsä niin tehokkaasti, että frittata maistui lähinnä jauhelihalta eikä tosiaankaan juustohampurilaiselta. Nimi lupaa aivan liikaa! Käyttämäni cheddar oli mietoa, tässä olisi selvästi pitänyt käyttää jotain amerikkalaisempaa oranssia tavaraa, jossa on se autenttinen burgerin maku. Kyllähän tätä söi, mutta kaipasin kyllä kovasti parsakaalia ja muita kasviksia lihan tilalle. Lihafriikeille tämä on varmaan aika jees. Tilanteen olisi kyllä varmaan voinut pelastaa pekonilla.

PS. Frittata maistui paremmalta seuraavana päivänä lämmitettynä, en tainnut antaa sen vetäytyä tarpeeksi vaan söin sen aika suoraan uunista. Virhe!

Karppiruokaa, tajusin sen jälkikäteen.

Juustohampparifrittata, joka ei maistu juustohampparilta
400g jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
1rkl öljyä
suolaa
pippuria
+ muita himoitsemiasi mausteita
2 sipulia
10 kananmunaa
3rkl maitoa
100g cheddaria
2 tomaattia
 + halutessasi pekoni/sieniä tms.

Laita uuni lämenemään 225 asteeseen. Öljyä piirakkavuoka (myös rengasvuoka käy hyvin). Ruskista jauheliha, lisää mukaan pilkottu valkosipuli ja mausta reilusti. Leikkaa sipulit renkaiksi ja kuullota öljyssä + lisää suolaa ja pippuria. Sekoita munat, maito ja puolet raastetusta juustosta ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Laita vuoan pohjalle ensin liha, sitten sipulit, sitten pilkottu tomaatti ja kaada päälle munaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.  Paista uunissa n. 20-30 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut ja muna hyytynyt. Anna vetäytyä hetki, tarjoile salaatin kaverina.

18.3.2012

Sunnuntain halipulla

Intohimoni pikapullaan heräsi jo laskiaisena ja niinpä tartuin leivontakulhoon noin minuutti sen jälkeen, kun olin bongannut Jytiksen tehneen helppoja ja nopeita kaneli-pikapullia. Ainekset löytyvät varmaan kaikkien kaapista, voiko helpompaa (tai halvempaa) olla? Alkuperäinen ohje on Omenamintulta, jonka pullat ovat niin hienoja, etten tiedä millä ilveellä ulkonäkö voi olla noin erilainen ja huumaava.

Näiden pikapullien tekemiseen menee noin viisi minuuttia, joten 20 minuutin paistoaika tuntuu ikuisuudelta, kun kanelin tuoksu valtaa asunnon kauttaaltaan. V rakastui näihin ja niin rakastuin minäkin. Aivan mielettömän hyviä! Eilinen ilta venähti pitkäksi, nyt on kamalasti hommaa ja istun kirja naamassa kiinni, mutta eihän maailmalle voi olla vihainen, jos edessä on tällainen kaneliherkku ja iso mukillinen teetä. Aamen!

Lupaan yrittää ottaa näitä kuvia joskus jossain muuallakin kuin ruokapöydällä.

Kaneli-pikapullat (8 kpl)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
0,5tl kardemummaa (alunperin 1tl, mutta en uskaltanut laittaa niin paljon)
3/4 dl öljyä/voita/margariinia
2 dl maitoa
1 kananmuna

Täyte
1 tl kanelia
1 dl fariinisokeria (tai raakaruokosokeria, jota sekä minä, että Jytis käytimme)
1 rkl voita sulatettuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Sekoita pienessä kulhossa rasva, maito sekä muna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita varovasti pehmeäksi taikinaksi. Annostele puolet taikinasta 8 paperiseen vuokaan tai muffinipellin voideltuun syvennykseen.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Jaa loppu taikina täytteen päälle. Mulla tuli täytettä sen verran reilusti että levitin sitä vielä pullien päälle, alkuperäisessä ohjeessa pullat voideltiin munalla ja pintaan ripoteltiin mantelia. Paista noin 20 minuuttia.

PS. Siirsin pullat vuokiin vasta kypsinä. Älä paista taikinaa paperivuoassa, sillä ne jäävät kiinni.

17.3.2012

Where the magic happens

Nyt kun muuttomme uhkaavasti lähestyy, päätin esitellä teille tämän hetkisen keittiömme. Uudessa kodissa keittiöön mahtuu pieni aamiais-/leivontapöytä ja iso ruokapöytä laitetaan olkkariin, kuten tässäkin asunnossa. Jes! Olen aina haaveillut kahdesta ruokapöydästä. Uudessa keittiössä on myöskin astianpesukone (kiitos maailma) sekä aavistuksen enemmän säilytystilaa. Tämä vanha keittiö on ollut ihan ookoo, mutta eniten on ärsyttänyt kuivauskaapin puuttuminen. Tiskaaminen on ollut yhtä tuskaa, kun pieneen kuivaustelineeseen mahtuu kerrallaan vain noin kahdeksan lasia. Keittiö on myös aivan liian pieni kahdelle ja yhdessä kokkailu on enemmänkin tuskaa kuin ilo. Toukokuuta odotellessa siis!

Tiskasin. Tämä autio näky on hyvin harvinainen.

Keittiön yksi seinä oli aiemmin peitetty hauskoilla korteilla ja valokuvilla.
Ikkunalaudalta löytyy blenderi, leivänpaahdin, moccamaster, kahvimylly ja pari mutteripannua. 

Suurin osa blogin ruokakuvista otetaan nopeasti ruokapöydällä ennen syömistä. 
Kun nälkä on kova, ruokastailaus ei tosiaankaan kiinnosta.

Sellaista meillä. Esittelen uuden keittiön sitten kesän alussa, wuup!
Ovatko tällaiset postaukset ihan tylsiä?

16.3.2012

Terveisiä Amerikasta

Onneksi olkoon, olet juuri löytänyt täydellisen leivän.

Koska olen lukenut viime aikoina niin paljon jenkkiblogeja, vaikutukset alkavat näkyä myös täällä blogissa. Suomi on (tylsä) sämpylämaa, jossa leivän väliin/päälle laitetaan juustoa ja kinkkua. Jenkit taas osaavat tehdä leivät kuten pitääkin - paistaen. Grilled cheese sandwich on jenkkien sämpylä!

Törmäsin hyvin amerikkalaisessa Two peas & their pod -blogissa superherkullisen oloisiin guacamolella täytettyihin paistettuihin juustoleipiin. Leivät tulivat vastaan vielä jossain toisessakin blogissa, enkä saanut enää rauhaa - tätä oli kokeiltava. Kannattiko? Todellakin. Tajusin vasta iltasaunassa (fiilistellessäni leipiä jälleen kerran), että tässähän on täydellinen mättösetti kasvissyöjälle (tottakai myös kaikille muillekin)! Juustolla ja tomaatilla täytetty leipä on vähän surullinen, pelkillä lisukkeilla höystetty lörtsy, mutta tämä leipä on juuri niin överi miltä kuulostaa ja näyttää. Ihan mahtavaa, täydellistä, suussa sulavaa, toisesta ulottuvuudesta. Olen sulaa cheddaria, voisin syödä näitä viikon putkeen. Ah. Täydellinen paistopinta, hyvä leipä, maukas avokado ja laadukas cheddar... Jalkani irtautuivat juuri maan pinnalta.

Nämä kuvat olisivat kaivanneet edes jotain värikästä servettiä, 
mutta sellaiseen ei ollut aikaa, kun leivän tuoksu oli niin huumaava.

Guacamole grilled cheese sandwich (kahdelle, neljä pientä leipää)
maalaisleipää (tai muuta hyvää leipää)
voita
cheddaria (jotain hyvälaatuista, kai se oranssi sulatejuustokin näissä menee) 

Guacamole (riittää juuri neljälle leivälle)
avokado
salottisipuli
valkosipulinkynsi
tomaatti
puolikkaan limen mehu
suolaa
pippuria

Valmista guacamole muussaamalla avokado haarukalla ja sekoittamalla muut aineet siihen. Leikkaa leivästä neljä paksua siivua ja puolita ne. Voitele leipien toiset puolet voilla ja siivuta toiselle puolelle cheddaria. Lätki päälle guacamolea ja pinoa päällekäin. Paista leivät molemminpuolin n. nelosella, jotta juusto ehtii vähän sulaa, mutta leivät saavat rapean, kultaisen pinnan. Tarjoile heti.

PS. Älä tee Hanna Partasia, on laitonta tunkea leivän väliin jotain purkkiguacamolea, jota ei edes saisi kutsua guacamoleksi.

11.3.2012

Herkkupuuroa

Jaksan aina valittaa näistä aikatauluistani, mutta viime viikot elämä on ollut niin hektistä, etten ole aina ehtinyt syömään silloin kuin olisi pitänyt. Ruoasta on tullut lähinnä energiaa, jonka avulla jaksan suoriutua päivän to do -listasta. Välillä olen iltaisin niin poikki, etten jaksa tehdä iltapalaa, vaan menen suoraan nukkumaan nälkäisenä. Viikonlopuista onkin tullut henkireikiä, jolloin olen keskittynyt olennaiseen eli nauttinut ruoasta. Eilen tein appivanhemmille lounaaksi tomaattikeittoa ja huumaavaa focacciaa, pääruoaksi serranopastaa ja jälkiruoaksi pannacottaa. Illalla tehtiin rakkaan ystävän kanssa quesadilloja sekä artisokkatahnaa ja dippivihanneksia. Tänään olemme V:n kanssa hyppineet riemusta tähteiden äärellä ja jaksoin jopa vääntää pitkään himoitsemani vispipuuron.

Olen ruokkinut nälkääni lukemalla (taas) paljon ruokablogeja. Haley's Cuisinen mustikkavispipuuro oli tallentunut kirjanmerkkeihini ja kun pakastimesta paljastui pussi mustikoita, en voinut vastustaa kiusausta. Olen aina rakastanut vispipuuroa ja tykkään todella paljon myös mannapuurosta. Sain jokin aika sitten Hannalta ihania spelttimannasuurimoita (luomu) ja niiden ansiosta kaikki mannajutut maistuvat nyt entistä paremmilta. Suosittelen tätä vispipuuroa teille kaikille, jotka haluatte taantua niihin lapsuuden sunnuntai-iltoihin. Samalla saat hyvät aamu- ja iltapalat seuraavalle viikolle.

Vaikka vispipuuro on kylmää, se lämmittää silti sydäntä.
Tarkennus on vähän pielessä, mutta ei anneta sen haitata.


Hurjaa rytmiäni kestää vielä viikko, sitten onneksi vähän helpottaa, vaikka keväästä tuleekin aika järkyttävä, kun edessä on muutto toukokuun alussa. Älkää siis pelästykö, jos en ehdi tehdä ruokaa joka välissä.

Toivottavasti muistatte kaikki nauttia ruoasta! Olen vähän huolissani kaikista maailman ruokavalioista, jotka paikoittain muistuttavat enemmän syömishäiriöitä. (En nyt tarkoita tällä kaikkia, jotka esim. karttavat valkoisia jauhoja, vaan joitain, jotka kohtelevat ruokavaliota kuin uskontoa.) Minulla on lähipiirissä ihminen, joka hallitsee omaa pysyvää sairauttaan ruoan avulla. Hän ei pärjäisi ilman hiilihydraatteja tai säännöllisiä aterioita. Se laittaa tehokkaasti ruokahommat oikeaan mittakaavaan.

Mustikkavispipuuro
1 l vettä
3 dl mustikoita
0.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1,5 dl (speltti-)mannasuurimoita

+ maitoa ja vaniljasokeria

Mittaa kattilaan vesi, mustikat, sokeri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi, ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Anna puuron kiehua välillä hämmentäen 7 minuuttia. Jäähdytä ja vispaa kuohkeaksi. Tarjoile vaniljasokerilla maustetun maidon kanssa.

4.3.2012

Revanssi

En tiedä kuinka moni enää muistaa yhtä blogin ensimmäisiä postauksiani tomaattikeitosta (onpa muuten hassua huomata miten olen kehittynyt niin valokuvaajana kuin makuasioissakin - nuo krutongit!). Olen tehnyt keittoa vuosikaudet aina vähän tilanteen mukaan varioiden. Tänä vuonna olen tehnyt soppaa aina sairastaessani, joten olen lisännyt siihen vähän potkua ja luonut keiton aineksista, jotka löytyvät meiltä aina kotoa. Tänään tuli ihan hirveä tomaattikeittohimo ja oli pakko laittaa keitto hautumaan, vaikka pöpöistä ei ole onneksi tietoakaan. Ja nyt on ihan pakko blogata keitto yli kahden vuoden tauon jälkeen uudelleen, jotta mahdollisimman moni hoksaisi tehdä sitä kotonaan. Halpaa, helppoa ja ihanaa.

Keiton kylkeen sulatin pakkasesta yhden tortillalätyn taikinan ja tein itselleni quesadillan! Yleensä laitan täytteeksi kauhean kasan juustoa ja tomaattia, mutta tällä kertaa pidin hillityn linjan ja se todellakin kannatti. Ja olen aivan hurahtanut jättikatkaravunpyrstöihin, voisin syödä niitä kaiken kanssa. Miten ihmeessä hurahdan näihin ruoka-aineisiin aina näin totaalisesti? Joka tapauksessa, menetätte paljon, jos ette tee näitä quesadilloja. Kuulostavat älyttömän tylsiltä, mutta jokin näissä hurmaa ja vie jalat alta. Milloin kehtaan sulattaa nuo loput taikinat ja ravut pakkasesta?

Jollain reippaamalla bloggaajalla olisi ollut varastossa kurpitsansiemeniä ja tuoreita yrttejä keiton päälle.

Tulinen tomaattikeitto, kahdelle-kolmelle
1 prk tomaattimurskaa (luomu on paljon parempaa)
purkin verran vettä
sipuli
1-2 tomaattia
1-2 valkosipulinkynttä
kasvisliemikuutio
mustapippuria
yrttejä (esim. timjamia, basilikaa, persiljaa)
kuivattu chili
kookosmaitoa (sellainen pieni purkki, 165ml)
+ mitä kaapista löytyy, esim. jämäsalsat on hyvä upottaa tähän soppaan

Kuulota sipulia, valkosipulia ja pippuria, lisää pilkottu tomaatti ja tuoreet/kuivatut yrtit. Lisää tomaattimurska ja purkin verran vettä. Heitä mukaan kasvisliemikuutio ja kuivattu chili (löysin K-Kaupasta siltä hyllyltä, missä oli aasiakamaa, Pirkan pussi maksoi alle euron). Hauduta n. tunti. Lisää kookosmaito ja hauduta vielä n. 10 min. Soseuta ja tarjoile! Ota chilipalko pois ennen soseuttamista, jos haluat pitää keiton tulisuuden vähän kevyempänä. Koristele yrteillä, jos niitä vielä löytyy.

 Olisin voinut syödä näitä kymmenen - aivan älyttömän hyviä.

Quesadilla, yhdelle lisukkeeksi
tortilla
neljä jättikatkaravunpyrstöä
valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
haluamaasi juustoa

Laita pannulle öljy ja silputtu valkosipulinkynsi. Lisää ravunpyrstöt ja paista nopeasti, että valkosipulin maku vähän tarttuu - varo kypsentämästä sitkeiksi. Kumoa tortillan toiselle puolelle ja lisää mukaan silputut aurinkokuivatut tomaatit sekä juusto (esim. kolme siivua kermajuustoa tai mozzarellaraastetta). Taita tortilla keskeltä ja paista molemmin puolin paistinpannulla, niin että juusto sulaa ja tortilla pysyy kiinni. Tarjoile heti.

3.3.2012

Wrap it

Olen viime aikoina lukenut todella paljon ulkomaisia ruokablogeja (esim. Pioneer Woman ja Cookin Canuck) ja kirjanmerkkeihin on tallentunut noin miljoona uutta reseptiä. Pahin himo iski tortilloihin, joista voi tehdä ihania wrappeja ja quesadilloja. Tänään heräsimme V:n kanssa ensimmäistä kertaa ikinä spontaanisti jo ennen kymmentä, kävimme yli kahden tunnin kävelyllä ja päätin jatkaa teholinjaa myös kotona, joten laitoin tortillataikinan tekeytymään. Tällä kertaa korvasin puolet jauhoista täysjyvällä, lopputulos oli melkein yhtä hyvä kuin yleensäkin. Jos et ole vielä tehnyt tortilloita itse, korjaa tilanne! Tortilloita on niin helppo tehdä ja taikina säilyy hyvin pakkasessa, joten saat tortilloista edelleen pikaruokaa kiireessä.

Itse täytin wrapit chilissä ja limessä marinoiduilla jättikatkaravunpyrstöillä, avokadolla, salaatilla ja Jannan herkullisella seesam-valkosipulidipillä. Olen tehnyt herkullista soosia aiemminkin ja syönyt sitä mm. palsternakkaranskalaisten kaverina. Ihan mahtavaa tavaraa! V:n wrapeissa oli avokadon tilalla paprikaa ja laitoimme myös paistettua sipulia, mutta se oli yllättävän turha lisäke, joten en laita sitä reseptiin. En oikein tiedä mitä tässä jaarittelen, kai yritän jotenkin kertoa, että wrapit olivat tosi hyviä, ihanan freesejä ja täyttäviä. 

Huh huh. Shirley Bassey -wrapit!


Wrapit
tortilloita
jättikatkaravunpyrstöjä (n. 3 per wrap), marinoin hetken limessä ja chilissä sulatuksen jälkeen
avokado/paprikaa/vaikka molempia
salaattia
seesamvalkosipulikastiketta

Kokoa ja kääräise! Voit taittaa lätyt umpinaiseksi ja leikata ne kahtia, jotta saat sen autenttisen wrap-lookin.


Muistin dipin kuvaamisen vasta tätä kirjoittaessani, joten lautanen on ihan sotkuinen. 
Keskelle on pirskotettu oliiviöljyä, ei munankeltuaista. 
Kuvassa myös Sharon Jones, jonka keikalle pääsenkin vasta heinäkuussa.


Seesam-valkosipulikastike
n. ruokalusikallinen (luomu-)seesaminsiemeniä
2 luomuvalkosipulinkynttä
suolaa
n. 1/2tl raakaruokosokeria
mustapippuria
liraus sitruunamehua (laitoin limeä)
2 dl paksua kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet ja iske ne seesaminsiementen kanssa kuivalle kuumalle pannulle paahtumaan. Kun ovat saaneet väriä pintaan, kippaa jogurtin sekaan, mausta ja sekoita. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.