17.4.2012

Maa vavahtelee

Miksun järjestämällä brunssilla oli tarjolla aivan taivaallista leipää, jonka Miksu paljasti leiponeensa itse. Olen aina ajatellut, että rapeakuorisen ja kuohkean leivän tekemiseen vaaditaan vuosien koulutus, erityistaitoja ja leivinuuni. Kun Miksu linkitti minulle leivän reseptin, en voinut uskoa silmiäni. Siis työvaiheita ei käytännössä ole yhtään, mutta odottavan aika on pitkä? Sekoitin samantien jauhot, kuivahiivan ja suolan veteen (vei noin minuutin) ja jäin odottamaan.

Seuraavana päivänä laitoin kannellisen padan kuumenemaan uunin kanssa ja kumosin taikinan jauhotetulle pöydälle. Pyöräytin pari kertaa käsiäni, datasin puoli tuntia ja heitin taikinan kuumentuneeseen pataan. 45 min myöhemmin naapurit kitisivät kateellisina huumaavan tuoksun levitessä rappukäytävään ja minä heittelin käsiä ilmaan hoilaten samalla karismaattisia ylistyslauluja. Aivan uskomatonta. Aion tehdä tätä (melkein) joka päivä koko loppuelämäni ajan. En enää koskaan osta yhtään maalaisleipää kaupasta.

Rapean kuoren alla on pehmeä, ilmava ja huumaava sydän.

Vaivaamaton ja vaivaton leipä
7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä (n. kädenlämpöistä)

Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. (Tässä kohtaa voit lisätä leipään esim. yrttejä tai ripotella sen päälle suolakiteitä.) Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. Nauti pala taivasta voin kanssa.

16.4.2012

Vauvahuumaa

Olen ilmeisesti melkein aikuinen, sillä tänä keväänä ensimmäiset ystäväni tulevat äideiksi. Tuntuu aika hurjalta! On ihanaa olla mukana jännitämässä tulokasta ja olinkin mukana järjestämässä yhdelle ystävälle Jenkeistä varastettua baby showeria. Ideana on siis vouhottaa tulevan äidin kanssa vatsassa kasvavasta vauvasta, ostaa vauvalle ja äidille pieniä lahjoja, syödä ruokaa ystävien kesken sekä pelata jotain pelejä. Oma kontribuutioni oli focaccian lisäksi hoitaa paikalle diaper cake eli vaippakakku. Päädyin kuitenkin tekemään pieniä kuppikakkuja. Iso työ, mutta aika söpö lopputulos. Vai mitä sanotte näistä? Youtube on hyvä yhteistyökumppani ja sieltä löytyy sadoittain ohjeita näiden tekemiseen. Itse avasin vaipan, taitoin keskeltä puoliksi, rullasin tiukasti ja koristelin kuten kuvasta näkyy.



15.4.2012

Epäonnen rahkapiirakka

Olin luvannut viedä Miksun brunssille jotain makeaa ja koska luulin ettei pelkkä fudge riittäisi, päätin tehdä myös samoilla linjoilla jatkavan piirakan. Päädyin Leipoi, leipoi -blogista löytyneeseen sitruuna-rahkapiirakkaan, joka vaikutti sopivan simppeliltä. Sitä se varmasti olisikin ollut, ellen olisi lähtenyt sooloilemaan. Mietin pitkään miksi rahkapiirakassa on aina se ärsyttävä taikinareuna, joka jää ainakin minulta yleensä syömättä. Haaveilin moussekakkumaisesta kerroksellisuudesta ja päätin toteuttaa ideani. Lisäksi päätin vielä esipaistaa pohjaa - tämä vaihe ei valitettavasti mennyt niin kuin elokuvissa.

Levitin taikinan hienosti irtopohjavuoan pohjalle ja laitoin sen muutamaksi minuutiksi kuumaan uuniin, kun valmistelin rahkatäytettä. Kun otin taikinan uunista, kaikki vaikutti vielä hyvältä, mutta kaataessani rahkatäytettä liian kovalla vauhdilla, liian korkealta, tapahtui jotain sellaista, joka palautti minut leipojana taas maan pinnalle. Taikina repesi ja rahkatäytettä holahti reilulla kädellä taikinan alle. Juuri tästä syystä pidän enemmän ruoanlaitosta sekä helpoista, idioottivarmoista resepteistä. Levitin loput rahkatäytteestä astetta rauhallisemmin, työnsin viritelmäni takaisin uuniin ja toivoin parasta.

Onnekseni kakku oli ihan jees. Reunat eivät ole ehkä ne kauneimmat, joten nyt tiedän miksi se kuiva reuna kannattaa pitää piirakassa. Mutta pohja oli onneksi kypsynyt ihan hyvin, vaikka se olikin siirtynyt kakun keskelle. Ei yhtä hyvää kuin fudge, mutta hyvää kuitenkin.

Muistinko mainita, että oli perjantai 13. pvä?

Rahkapiirakka
Pohja (Myllynparas - Murotaikina)
125g voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
2½dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhett

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele taikina piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
1 prk eli 250g rahkaa
1 prk eli 2 dl vispikermaa
3 kananmunaa
½ dl sitruunan mehua (voi laittaa enemmänkin)
sitruunan raastettu kuori
3/4 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla n 30-35 minuuttia niin, että täyte hyytyy. Jos pohjan reunat alkavat tummua alenna uunin lämpötilaa 175 asteeseen.

14.4.2012

Taivaallinen fudge

Minuun iski pari päivää sitten hirveä limen ja valkosuklaan himo. Halusin tehdä jotain helppoa ja nopeaa (niin kuin aina), mutta en tosiaankaan halunnut turvautua Valion maustettuun rahkaan, joten annoin googlen laulaa. Olin tyrmistynyt, kun eksyin Kinuskikissan sivulle, sillä leivontablogit ovat asia erikseen ja pidän niiden reseptejä yleensä liian haastavina tällaiselle arkiselle ruoanlaittajalle. Lime-valkosuklaafudge kuulosti kuitenkin niin hyvältä ja helpolta, etten voinut vastustaa kiusausta. Resepti on alunperin Hemmets veckotidning -lehdestä ja huh huh, miten hyvä resepti se onkaan. Voiko fudgea syödä joka päivä? Miksei kukaan kertonut miten helppoa on tehdä itse jotain näin hyvää? Hurahdin aivan totaalisesti. Vein tätä Miksun järjestämälle brunssille ja söimme tätä suurin piirtein kilpaa, vaikka jo ensimmäinen pala vei makeannälän. Vein myös loput mukanani, koska halusin syödä kaiken itse... Huh.

PS. Miksun mielestä nämä maistuivat key lime pielta. Osaatte siis aavistaa miten järkyttävän hyviä nämä olivat.

Mitä teen, kun nämä loppuvat kesken? Pelottaa.

Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl
200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.

11.4.2012

Dijonia rahvaanomaisesti

Kuinka moni muistaa kateellisena huokailleensa kotisnägärini perään? Makkaraperunoista taisi tulla meille uusi arkiruoka (vaikka ne hienot pahvilootat pääsivätkin loppumaan), tosin tällä kertaa perunan kaverina oli myös bataattia ja palsternakkaa - aika lyömätöntä. Kaikista parasta oli kuitenkin ex tempore keksintöni kastikkeesta, sillä en halunnut kauhoa makkaraperunoiden päälle paistetun sipulin lisäksi pelkkää ketsuppia. Kaipasin kipeästi majoneesia, mutta jääkaapissa kökötti vain kreikkalainen jogurtti. Päätin antaa sille mahdollisuuden.

Lopputulos oli oikeasti tosi hyvä, ja soosi sopi älyttömän hyvin makkaraperunoiden kaveriksi. Tätä kastiketta pitää tehdä jatkossa kaikenlaisen makkaran kaveriksi, tosi helppoa, nopeaa ja herkullista! Sopisi hyvin myös esim. hodareihin. Uijui. Onneksi keksin tämän nyt, kun grillikausi on vasta aluillaan.

Ketsuppi lisättiin vielä jälkikäteen.

Dijonkastike
1,5dl kreikkalaista jogurttia (tai jotain muuta rasvaista jogurttia)
4-6tl dijonsinappia
1-2 valkosipulinkynttä
tilkka sitruunan mehua
mustapippuria
ripaus suolaa
0,5tl sokeria

Sekoita sinappia jogurttiin, kunnes olet saavuttanut hyvän suhteen - mieluummin liian vahvaa kuin mautonta! Murstaa kynnet ja pilko ne hienoksi kastikkeen joukkoon. Mausta sitruunan mehulla, reilulla kädellä rouhittua mustapippuria, suolalla ja sokerilla. Anna makujen imeytyä jääkaapissa noin puolen tunnin ajan ennen tarjoilua.

10.4.2012

Kakku kodin perustarpeista

En edes viitsi kertoa millaista ahmimispääsiäistä olemme viettäneet. Olen hoitanut flunssaani suklaalla (kakussa ja munissa), persikkajäädykkeellä, lampaalla, kanttarellikastikkeella, thaisalaatilla, valkosipuliperunoilla, poppareilla, siiderillä, hedelmärakeilla, juustoilla, mämmillä, tuorejuustolevitteellä ja vaalealla leivällä. Ja tadaa, olen jo parantunut! Kotiuduimme sukulaisreissulta myöhään lauantaina, jonka jälkeen kotona odotti taas ihan normaali ruokavalio. Sunnuntaina V erehtyi sanomaan makkaraperunoiden jälkimainingeissa kaipaavansa jotain makeaa ja siinä vaiheessa minä olin jo juoksemassa kaivamaan keittiön kaappeja. 

Perustelin leipomista niillä tyypillisillä itsepetoksilla; nyt on pyhä, kaapit pitää saada tyhjennettyä muuttoa varten, tämähän on oikeastaan terveellistä... Tuntia myöhemmin uunista kuoriutui soveltamani marjakakku, joka oli oikeasti älyttömän hyvä. Ja riittoisa, sillä vaikka olen syönyt sitä nyt kaksi päivää neljän palan päivävauhdilla, on kakusta vielä puolet jäljellä. Mutta en valita, sillä tämähän oli terveellistä...

Älkää pelästykö, kakku ei ole homeessa - se vain näyttää siltä! Marjakakuissa on se huono puoli, että värit muuttuvat uunissa muhiessaan vähintäänkin luontaantyöntäviksi. Mutta jos kotoasi on löytynyt esim. hometta ja haluat juhlistaa sitä ystäviesi kanssa, tässä on täydellinen kakku tilanteeseen. Tämä on muutenkin hyvä peruskakku ja koostumus pysyy hyvän kosteana. Ja onhan tässä jotain keväistä, vaikka marjat ovatkin pakkasesta.

Kaikki maistuu paremmalta kuorrutettuna. 
Mustikkakermavaahto on muuten älyttömän hyvää myös sellaisenaan.

Pitkän "homeinen" marjakakku
2 munaa
3dl sokeria
200g sulatettua margariinia/voita
2dl jogurttia
5dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl vaniljasokeria
0,5tl suolaa
3dl marjoja (laitoin mustikoita, puolukoita ja mansikoita) 

Kuorrute
2dl kermaa
2rkl sulatettuja mustikoita
0,5-1dl tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munavaahtoon sulatettu margariini, jogurtti, kuivat aineet ja marjat. Sekoita mahdollisimman vähän. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (24cm) ja paista 175 asteessa noin tunti (minulla meni reilu tunti, ennen kuin keskiosasta ei enää irronnut taikinaa tikkuun). Suojaa kakku jossain vaiheessa foliolla, jos se alkaa ottamaan liikaa väriä.

Anna kakun jäähtyä kunnolla. Vatkaa kuorrutteen aineista kuohkea mustikkakermavaahto, lisää tomusokeria oman maun mukaan. Kuorruta jäähtynyt kakku ja tarjoile.


9.4.2012

Patrona

Helsinkiin Annankadulle aukesi jo kauan odotettu ravintola Patrona, jossa pyörivät samat tyypit kuin kulttimaineeseen nousseessa Café de Nopalissakin. Ainakin Kannat kattoon ja Kulinaarimuruja olivat ehtineet jo käydä toteamassa tarjoilun mahtavaksi ja niinpä ennen pääsiäistä ponkaisimme paikalle Hannan, Marin, Annan ja Merin kanssa. Mukaan napattiin myös V, joka himoitsi ruokaa niin paljon, että sai vapautuneen peruutuspaikan seurueestamme.

 V:n alkukeitto.

En tajunnut kirjoittaa ruokien nimiä ylös, mistä voi ehkä syyttää paikan mahtavia drinkkejä, joihin keskityin hartaasti. Alkuun maistelin muistaakseni mangoritaa, josta en ottanut kuvaa, mutta jonka makeutta taittoi mukavasti lasin suola-chilireunus. Ihana tapa aloittaa ilta. Alkuruoaksi otettiin kimpassa nachoja (totopos?) guacamolella, paputahnalla, ananas-chilisalaatilla ja huumaavalla cevichellä. Ceviche oli tajuttoman hyvää, mutta pakko myöntää, että V:n herkullisesta keitosta tuli pieni annoskateus. Ensi kerralla sitten.

Alkupala neljälle.

Pääruoaksi suurin osa meistä otti Jaanan kehumat possutacot. Tacot olivat kyllä tosi hyviä, mutta kaipasivat vielä jotain pientä lisää. Silti, en usko, että parempia tacoja löytyy tästä kaupungista. Join tacojen kanssa olutta, mikä on aika historiallista. En pidä oluesta, mutta meksikolainen olut on pehmeämpää, kyljessä tarjotaan sitrusta ja lasikin oli vielä suolareunustettu. Huh, hyvää.

Tacojen päälle valutettiin vielä vihreää soosia sekä salsaa ja setti syötiin käsin.

Jälkiruoasta en ehtinyt/jaksanut ottaa kuvaa, sillä sitruunakakku oli niin mielettömän hyvää, että se katosi vatsaani sekunneissa. Pienen makuvertailun jälkeen (sain maistaa V:n flania ja Hannan souffleeta) uskallan väittää, että sitruunakakku oli paikan paras jälkiruoka. 

Kaiken kaikkiaan ravintola oli ehdottomasti omaan makuuni. Pieni miinus akustiikasta, mutta toisaalta paikka on niin raikas tuulahdus vielä niin viileässä Helsingissä, että puheen sorinakin on aika lämmittävää. Sisustus on autenttisen meksikolainen samoin kuin henkilökuntakin. Iso plussa henkilökunnalle myös siitä, että he neuvovat oikean tekniikan syödä ruokaa. Täällä pitää syödä käsin! Kolmen ruokalajin ateria juomineen maksoi vain reilut 40e, joten hintakin oli kohdallaan. Ihana, ihana paikka, johon palaan varmasti uudelleen.

1.4.2012

Suosikkien listaamista

Käykö teille koskaan niin, että teette jotain mahtavaa ruokaa ja haluatte koko maailman seuraavan esimerkkiänne? Olen itse niin kova hehkuttamaan, etten tiedä huomaatteko enää, kun olen jostain ruoasta aivan innoissani. Niinpä päätinkin listata teille muutamia suosikkiruokiani vähän eri kategorioista. Osa kategorioista menee vähän päällekkäin, esim. soijapihvit sopivat erinomaisesti myös opiskelijabudjetille.

Kertokaa kommenttiboksiin omia suosikkejanne, kaipaan uusia vinkkejä taatusti hyvistä sapuskoista! Pidän yksinkertaisista ja nopeista resepteistä, arkiruokarintamalla kaivataan kipeästi uusia tuulia.

PS. Kaikki omat suosikkini eivät mahtuneet tähän. Mutta huomaatte kyllä postausten perusteella mitkä ruoat ovat kolahtaneet kovaa - en koskaan hehkuta turhaan!

 
Arkiruokaa!
Nakkikastike, oma ikuinen suosikkini
Kääretorttu, nopeaa ja helppoa arkijälkkäriä


Makeaa!


Halpaa! (opiskelijat, laittakaa suosikeihinne)


Elämän parhaisiin hetkiin!


Aamiaista!


Pakotan kokeilemaan!